Suu auki!

Epäonnistuin täysin ensimmäisessä autenttisessa kielenkäyttötilanteessa! Lentokoneessa matkalla Varsovaan ystävällinen vierustoverini tarjoutui auttamaan matkatavaroideni nostamisessa hyllylle, mutta ymmärtämättömyyshädässäni vastasin englanniksi. Olisin osannut sanoa puolaksi, etten ymmärrä enkä puhu puolaa. Kyllä jäi harmittamaan! Siellä pilvien yläpuolella liidellessä mietin sitten valmiiksi, kuinka paikkaisin tilanteen kysymällä esimerkiksi apua tulevan osoitteeni lausumiseen, mutta yhteys naapuriini katkesi korvanappien myötä. 

Jotta kieltä oppisi käyttämään, sitä pitäisi – käyttää. Mutta on se vain vaikeaa avata suunsa kielellä, josta on epävarma. Onneksi pääsin yrittämään uudelleen taksikuskin kanssa, jolle sanoin reippaasti puolaksi hyvää päivää ja ainakin seitsemän kertaa kiitos. Huomionarvoista on se, että olin kyllä kotona toistellut arkipäivän selviytymissanastoa jonkin verran, mutta siitä huolimatta en osannut heti käyttää niitä "oikeassa" tilanteessa. Sama ongelma taitaa ainakin osittain päteä luokkahuoneessakin. Vaikka siellä kuinka yritettäisiin mallintaa kauppareissua tai lipun ostamista, käytön oppii lopulta vasta kokeilemalla samaa tosielämässä. Ja monta kertaa. 

Ensimmäisellä supermarketreissullani käytin tapani mukaan tuhottoman paljon aikaa tuoteselosteiden tihrustamiseen, mikä on myös erinomainen kielenopiskelutapa. Tuoteseloste on hyvin kaavamainen ja universaali tekstilaji, joten siitä on helppo päätellä, mikä on proteiini ja rasva ja mistä löytyy tieto valmistuspaikasta. No ei oikeasti! Olen koko elämäni lukenut tylsinä hetkinä ruotsiksi kosmetiikkaputelien kylkiä, mutta ei sieltä sanoja jää mieleen. Monet tuoteselosteiden sanoista ovat kuitenkin lähellä toisiaan kaikilla kielillä (”mleko pasteryzovane”), joten vaikka sanat sellaisenaan eivät jäisikään päähän, niistä saa mallia erilaisiin sanojen muodostamistapoihin. Ja onko kielen hallitseminen sitä, että voi missä tilanteessa tahansa sanoa "ainesosat" kaikilla osaamillaan kielillä, vai riittääkö, jos osaa päätellä sanojen merkitykset käyttöyhteydessään? Tätä kysymystä voi pohtia esimerkiksi kokeita laatiessaan.

Takaisin arkeen: asiointifraasit pitää opetella pian sujuvammaksi. Marketin kassalla minulta kysyttiin tänään, tarvitsenko muovipussia. Kieltäydyin päätä pudistamalla ja paikkasin tilannetta sanomalla tällä kertaa, etten puhu puolaa. Uusista elintarvikkeista innostuneena olin kuitenkin ladannut hihnalle liikaa tavaraa ja jouduin lopulta kuitenkin pyytämään pussin. Sanattoman viestinnän tulkitsemisessa ei ollut ongelmia: sain vastaukseksi hämmästyttävän paljon suomen vastaavaa ilmaisua muistuttavan mitäs minä sanoin -huokauksen.