Tsekiksi sanotaan ”nerozumiem”, en ymmärrä, ja puolaksi ”nie rozumiem”. Tsekiksi kiitos kuuluu ”dekuji” ja puolaksi ” dziękuję”. Osaan vielä toistaiseksi enemmän tsekkiä kuin puolaa, mutta onneksi nuo käytetyimmät fraasit ovat lähellä toisiaan. Olen matkalla CIMOn harjoittelijaksi opettamaan suomen kieltä Varsovan yliopistoon, ja samaan aikaan, kun opetan suomea Puolassa, opiskelen itse puolaa. Tähän blogiin kirjoitan kokemuksiani kielen opettamisesta ja oppimisesta. Harjoitteluni alkaa vasta reilun viikon päästä, joten aluksi keskityn kertomaan puolan kieleen tutustumisesta.
Olen vielä Suomen maankamaralla, ja puolan kielen opiskeluni on ollut täysin omatoimista ja lähinnä satunnaista sanojen hämmästelyä. Osaan jotenkuten numerot ja muutaman turistifraasin. Suomessa ei juuri kuule puolaa tai pääse sitä käyttämään, mutta Suomen kotiani pakkaillessani olen kuunnellut puolalaista nettiradiota, jonka avulla olen ainakin alitajuisesti saanut hieman kiinni kielen rytmistä ja soinnista. Puola ei mielestäni huhuista huolimatta kuulosta kovin hankalalta ääntämykseltään, vaikka siinä on paljon suomen kielelle vieraita niekautuksia ja suhinoita (kielitieteellisiä nimiä näille äänteille tarkentanen, jos saan Varsovassa asiantuntevampaa opetusta). Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun yritän yhdistää ääntämisen ja kirjoitusasun toisiinsa. Olen ladannut älypuhelimeeni pari sovellusta, joista voin kuunnella sanojen ääntämistä. Jos ainoastaan kuuntelen sanan, osaan melko hyvin toistaa sen, mutta jos katson sen kirjoitusasua, kieli meinaa mennä enemmän solmuun. En siis ole vielä sisäistänyt sitä logiikkaa, jolla se suhina saadaan tallennettua paperille.
Tähän mennessä parasta on ollut kuunnella ja toistaa sanoja ja jättää lukemiseen painottuva opiskelminen myöhemmäksi. Kirjoittamisesta olen kuitenkin koitunut hyötyväni: Puolan kirjoituksessa käytetään todella kiehtovia koukkuja, pisteitä, viivoja ja viuhkuroita (eli tarkkeita), joita ei suomea tai muitakaan aiemmin osaamiani kieliä kirjoittaessa pääse taiteilemaan. Vieraiden sanojen kopioiminen mallista on vanha ja sellaisenaan melko hyödytön opiskelutapa, mutta tällaiselle visuaalisesti tarkkasilmäiselle kielenoppijalle uudet merkkaustavat jäävät helpommin mieleen, kun kirjoittaessaan kokeilee erilaisia fontteja ja pyrkii mahdollisimman miellyttävään jälkeen. On myös haastavaa saada teksti näyttämään sujuvalta eli sellaiselta, että sanojen välistykset ovat tasaiset ja oudot kirjaimet näyttävät luontevilta. Hyvän jäljen saavuttaminen vaatii toki toistoa, mikä ei varmastikaan haittaa sanojen mieleen painamista. Galligrafiaa voi siis hyödyntää sanojen opiskelussa ja etenkin uuden kielen kirjoitustavan makustelussa.
Aloitin tämän postauksen vertaamalla tsekkiä ja puolaa toisiinsa. Muutama vuosi sitten olin Erasmus-vaihdossa Prahassa kymmenen kuukautta ja opiskelin silloin hitusen tsekkiä. Opiskelukieleni yliopistossa oli englanti, ja kuten vaihdoissa ilmeisesti yleensä tuppaa käymään, kaveripiirini koostui lähinnä muista vaihto-opiskelijoista. Tsekkiä pääsin käyttämään siis oikeastaan vain asioimistilanteissa, enkä ole pitänyt kielitaitoani yllä Suomeen palattuani. On kuitenkin innostavaa huomata, että tässä puolaa tapaillessani tsekin kielen sanat ovat löytyneet uudestaan. Ne nousevat pintaan silloin, kun puolan sanat muistuttavat aikoinaan oppimiani tšekin kielen sanoja. Tsekkiä muistuttavat puolalaiset sanat jäävät myös paljon nopeammin mieleen.
Tsekin taitoni ei siis suinkaan tuntuisi sekoittavan puolan oppimista, vaan ainakin hieman tukevan sitä. Näin olen kuullut sellaisilta ihmisiltä, jotka osaavat useita kieliä ja opiskelevat uusia kieliä harrastuksenaan: mitä enemmän osaa eri kieliä sitä helpommaksi uuden kielen opiskelu tulee. Joku voisi pitää sitä itsestäänselvyytenä, mutta omalla kohdallani aiemmin on käynyt niin, että esimerkiksi saksaa opiskellessani ruotsin sanat tuntuvat estävän sanojen muistamista. Miten siis joku voisi osata neljää toisiaan lähellä olevaa kieltä? Nyt tuntuu, että olen saanut kokea aavistuksen siitä, miten kahden kielen osaaminen tukee toisen oppimista. Slaavilaiset kielet olivat minulle ennen täysin vieraita, mutta puola ei näin aluksi tunnukaan oudolta, vaan herättää minussa mukavia muistoja niiden muutamien tsekin kautta tuttujen juttujen takia.
Kylläpä menee hehkutukseksi. Osaan tsekkiä harmittavan vähän siihen nähden, miten kauan asuin Prahassa. Pääpaholainen oppimisen vähyyteen oli aiemmin mainitsemani englanti, jonka välityksellä kommunikointi oli paljon helpompaa ja turvallisempaa. Miten siis luulen käyvän neljän kuukauden aikana Puolassa, jos en edes kymmenessä vaivautunut hankkimaan yhtä ystävää, jonka kanssa olisi pakko puhua tsekkiä? Olen kuitenkin optimistinen, sillä tilanteeni on nyt hyvin erilainen. En tietenkään osaa vielä sanoa, millaista elämäni Varsovassa tulee olemaan, mutta verrattuna Prahaan, kielen oppiminen ja eri kielet tulevat olemaan varmasti vallitsevasti läsnä arjessani. Työtoverini ovat eri kielten opettajia ja päiviini kuuluu suomen kielen oppituntien seuraamista ja omien tuntien pitämistä. Toisen kielen opiskelu tulee siis olemaan osa tätä seuraavaa neljää kuukautta hyvin tietoisesti. Ja kävi miten kävi, jos maltan silloin tällöin reflektoida ajatuksiani tähän blogiin, saan ehkä kiinni syistä, jotka edesauttavat ja jotka hankaloittavat uuden kielen opiskelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti