Tänään ostin puolan kielen oppikirjan! Se on puolaksi. Sitä on kiva selailla. On kivaa, kun vielä ei ole mitään velvoitteita kirjaa kohtaan. Kun on velvoitteita, on myös inhoa ja ärtymystä.
Viime viikolla näin tulevaa opettajaani. Hän on puolalainen suomen kielen opiskelija, joka opiskee myös puolaa ja puolan opettamista. Niinä kertoina, kun olen saanut kielenopetusta äidinkieliseltä opettajalta (tsekin ja portugalin opetuksessa), opetuskielenä on aina ollut välissä sössimässä englanti, joka ei ole opettajan eikä opiskelijan äidinkieli. No yläasteella englannin opettajamme oli britti. Mutta yläasteella kielenopiskelu ei ollut samalla tavalla tietoista kielenopiskelua, mitä se nyt on. Tai ehkä se oli vielä selkeämmin kielen opiskelua, muttei kielten opiskelua.
Englannin käyttö opetuskielenä voi ongelmallista, jos se ei ole opettajalle ja opiskelijalle vahva kieli. Prahassa minua häiritsi joskus se, jos opettaja oli epätarkka englannin käännöksissään. Hän myös saattoi puhua sekaisin tsekkiä ja englantia kirjaimia luetellessaan, mikä tuottaa väärinymmärryksiä suomalaisten kirjainten i ja e ääntämisen kanssa. Englanniksi e-kirjain lausutaan samaan tapaan, kuin tsekissä ja suomessa i. Englannin käyttäminen voi olla myös silloin riskaabelia, jos opiskelijoiden kielitaso on sen verran heikko, etteivät he ymmärrä selitysten nyansseja.
Täällä Varsovassa suomalaisten opettajien opetuskielenä on pääasiassa suomi. Puolalaiset opettajat opettavat paljon puolaksi. Ykkösille selitetään välillä jotain englanniksi, ja itse olen välillä varmistanut esimerkiksi tehtävänantojen ymmärtämisen toistamalla sen englanniksi. Pyrin kuitenkin välttämään sanojen kääntämistä ja yritän sen sijaan selittää ne monella eri tapaa suomeksi tai vaikka näyttämään kuvia. Näin vältän huonot käännökset, ja puolalaiset opiskelijat voivat miettiä sanoille sen vastineen, joka heidän kielitajuunsa parhaiten sopii.
Olen nyt ollut vajaan kuukauden Puolassa. Monet sanat ovat tuttuja ja perusfraasit lähtevät sujuvasti. Olen onnistunut jo pari kertaa selviämään kaupan kassasta niin, että olen osannut vastata kaiken puolaksi. Ehkä kieltä voisi siis oppia ilman formaalia opetusta, mutta aikaa siihen menisi. Nyt tuntuu, että tarvitsen jonkun antamaan kieleen kohteita, joihin kiinnittää huomiota kaduilla kuljeskellessa. Tässä on päässyt jo käymään vähän niin, että ei jaksa kiinnostua ympärillä vilisevistä vieraista sanoista, koska niissä on niin vähän tarttumapintaa.
Kun saa opetuksen turvin tietää uusia sanoja, persoonapäätteitä ja vaikkapa pronomenja, niitä alkaa myös huomata ympärillään. Kielenopetus siis oikeastaan nopeuttaa omaa havainnointitahtia. Tai näin ainakin uskoisin tapahtuvan - saa nähdä. Jonkin verran olen tehnyt sellaista, että ratikkaa odotellessani käännän Google-kääntäjällä ympärillä olevia kylttejä, mutta se vaatii aika paljon henkistä ponnistelua. Mieluummin siis otan niitä puolan tunteja, joilla huomioni ohjataan analyyttisesti aina muutamaan asiaan kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti